Aseta kämmenet takaraivolle – ikään kuin tukisit omaa päätäsi. Neljä sormea on päälaella, peukalot laskeutuvat kallonpohjaan. Pysähdy hetkeksi ja tunnustele: peukaloiden alla tuntuu kaksi tiivistä juostetta.
Ne ovat neljä pikkuruista lihasta, jotka eivät liikuta päätä vaan pitävät sitä paikallaan. Ne tekevät työtä joka hetki, kun olet hereillä – ja lepäävät tuskin koskaan. Siitä syntyy illalla tunne kuin päätä puristaisi tiukka vanne.
Ala tehdä hidasta ympyrää. Yksi, kaksi. Paine on selvästi tuntuva mutta mukava; uloshengityksellä voit syventää sitä hieman – kudos antaa periksi nimenomaan uloshengityksellä. Varmista, ettei sormi liu'u ihon päällä vaan siirtää ihoa mukanaan: emme työskentele pinnan vaan sen alla olevan kanssa. Kymmenestä viiteentoista ympyrää, siirry sitten hieman alemmas ja toista.
Kun jännitys hellittää, muuttuu muukin kuin takaraivo. Otsa silenee, hartiat laskeutuvat, hengitys syvenee – päänahka ja kasvot ovat saman kalvon yhdistämiä, ja se mikä rentoutuu takana, kohoaa edessä.
Minuutti päivässä. Tämä on ohjelman ensimmäinen piste – siitä alkaa kaikki muu.